1. Lähtötilanteen kartoitus


Lähtötilanteen kartoitusta hankkeissa on tehty erilaisista näkökulmista ja kartoitukseen ovat osallistuneet hankkeesta riippuen erilaiset tahot. Kartoitusten tekemiseen ovat osallistuneet oppilaitoksen johto ja alojen vastuuhenkilöt, opettajat ja oppilashuollon sidosryhmät, työelämän edustajat sekä oppilaat. Tietoa tarpeista on kertynyt myös vuosien varrelta kerääntyneistä työssäoppimisjaksojen kokemuksista sekä aikaisemmista hankkeista, kokeiluista ja opettajien työelämäjaksojen kokemuksista.

Lähtötilanteen kartoitukseen on kerätty tietoa erilaisia tiedonkeruumenetelmiä hyödyntäen, kuten:
  • Oppilaitoksen sisäiset palaverit (opetusalajohtajat, opettajat, erityisopettajat, opinto-ohjaajat, hakukoordinaattorit, projektipäälliköt, opiskelijahyvinvointityöryhmät, kehittämispäivät)
  • Opiskelijoiden kanssa käydyt keskustelut (opiskelijaryhmät, työssäoppimisjaksoihin liittyvät vierailut, HOJKS -palaverit,
  • Yritysten ja työelämän edustajien kanssa käydyt keskustelut (ammattiosaamisen näytön arviointikeskustelukäynneillä, työssäoppimispaikan auditointi- /arviointikäynneillä, opettajien työelämäjaksoilla, järjestetyt neuvottelut ja opetuksen suunnittelupalaverit, työelämän arvioimien tulevaisuuden osaamistarpeiden kartoittaminen)
  • Sähköiset tiedonkeruu järjestelmät (työpaikkaohjaajien palautteet)
  • Muiden oppilaitosten edustajien kanssa käydyt palaverit

Lähtötilanteen kartoituksen yhteydessä useat hankkeet ovat peilanneet hanketta ja tarpeita opetussuunnitelmaan. Yritysten arvioimia tulevaisuuden osaamistarpeita on verrattu opetussuunnitelman tavoitteena oleviin osaamistarpeisiin.

1.1 Lähtötilanteen dokumentointi


Hankkeet ovat dokumentoineet lähtötilannetta muistioihin käydyistä palavereista, koonneet dokumentoitavia muistioita ja suunnitelmia omiin tallenjärjestilmiinsä, sähköisiin projektikansioihin, sekä TOPLAAJAlle luotuihin wikispaces sivuille ja power point esityksinä Slide Share ohjelmaan. Dokumentointiin liittyviä malleja ovat malli työssäoppimisen sijoittamisesta koulutusrakenteeseen sekä malli asiakaspotentiaalikartoituksesta. Osa hankkeista on esitellyt alkutilannetta TOPLAAJA- hankkeen seminaarin yhteydessä.

Hankkeen dokumentoimien asiakirjojen lisäksi lähtötilannetta kuvaavat oppilaitoksen toimintaa ohjaavat asiakirjat sekä tutkintokohtaiset opetussuunnitelmat. Osaltaan hankkeen alkutilannetta dokumentoidaan myös opiskelijoiden haastattelujen pohjalta kirjattaviin henkilökohtaisiin opiskelusuunnitelmiin.

1.2 Hankkeiden lähtökohdat eli kehittämistarpeen syyt


Hankkeiden kehittämistarpeiden pohjalla on oppilaitoskohtaiset, alueelliset ja valtakunnalliset muutokset. Hankkeiden alkukartoituksista heijastuu opetuksen murrosvaihe teoria ja luokkapainotteisesta opetuksesta kohti työelämälähtöistä ja yksilöllisten oppimistarpeiden huomioivaa opettamiskulttuuria. Hankkeiden alkukartoituksista nousee neljä keskeistä kehittämistarvetta, jotka ovat: opetussuunnitelmat, opiskelijoiden tarpeet, työelämän tarpeet ja oppilaitoksen tarpeet.

1.2.1 Opetussuunnitelman näkökulmasta

Uudet tutkinnon perusteet ovat korostaneet työelämäyhteistyön ja työelämälähtöisyyden tärkeyttä opiskeltaessa ammattiin. Osassa hankkeista juuri opetussuunnitelman työstäminen on keskeinen kehittämisen kohde. Alkukartoituksista nousee esille seuraavia tarpeita opetussuunnitelman näkökulmasta:
  • Opetuksen järjestämisen vastaaminen suhteessa työelämän tehtäväkokonaisuuksiin
  • Käytännönläheisten ja työpainotteisten oppimisympäristöjen kehittäminen
  • atto-aineiden oppiminen työssäoppimalla.

1.2.2 Opiskelijan näkökulmasta

Opiskelijan näkökulmasta laajennetun työssäoppimisen nähdään yleisesti mahdollistavan oppimispolun henkilökohtaistamisen, tukevan ammatilista kasvua, motivoivan alalle ja mahdollistavan työelämäyhteyksien luomisen jo opintojen aikana. Alkukartoituksista nousee esille seuraavia tarpeita opiskelijoiden näkökulmasta:
  • Opiskelijoiden erilaiset oppimisvalmiudet (erityistä tukea tarvitsevat, ne joille koulumuotoinen opetus ei sovellu hyvin, lahjakkaat, kaksoistutkintoa suorittavat, maahanmuuttajat)
  • Opiskelijoiden ohjauksen tarve
  • Opiskelijoiden halu ja tarve erikoistua ja syventää ammatillista osaamista
  • Kouluttautuminen yhteen perustutkintoon ei aina riitä työllistymiseksi
  • Opiskelijoiden halu ja tarve käytännönläheiseen opiskeluun
  • Motivaation lisääntyminen, turvaaminen ja ylläpitäminen
  • Työllistymisen helpottuminen ja kynnyksen madaltaminen siirryttäessä opinnoista työelämään
  • Käytännön opetuksen ja teorian yhdistäminen
  • Koulutuksen työelämävastaavuuden lisääminen ja paremman ammattitaidon saavuttaminen työllistymiseksi
  • Mahdollisuus suorittaa opinnot loppuun keskeyttämisen jälkeen
  • Työelämän pelisäännöt ja kokemukset opiskelijoille tutummiksi jo opintojen aikana


1.2.3 Työelämän näkökulmasta

Muuttuva työelämä ja kilpailutyömarkkinoilla haastaa oppilaitoksia käymään vuoropuhelua työelämän kanssa, jotta opinnot vastaavat työelämän tarpeita ja opiskelijat työllistyvät opiskelemalleen alalle. Työelämä on ehdottanut yhteistyötä oppilaitoksille ja viestinyt erilaisten yhteistyömuotojen tarpeista.
Alkukartoituksista nousee esille seuraavia tarpeita työelämän näkökulmasta:

  • Työpaikkaohjaajien tarve ohjaukseen ja koulutukseen (esim. ohjausmenetelmät ja HOPSien laadinta)
  • Työpaikan kehittäminen oppimisympäristönä
  • Osaavan työvoiman turvaaminen
  • Vastaaminen muuttuviin työelämän tarpeisiin
  • Laaja-alaisen työelämäosaamisen oppinen
  • Yritysten henkilöstön asenteisiin vaikuttaminen koskien laajennettua työssäoppimista
  • Työnantajien parempi sitoutuminen pitkäkestoiseen työssäoppimiseen


1.2.4 Oppilaitoksen näkökulmasta

Osalla oppilaitoksista on hyviä kokemuksia aikaisemmista laajennetuista työelämäjaksoista. Työelämäpainottaisen opiskelun nähdään mahdollistavan oppimisen yksilöllistämisen ja sen on koettu tukevan erityisesti erilaisia oppijoita (oppimisvaikeuksia omaavat, lahjakkaat oppilaat, levottomat oppilaat, maahanmuuttajat oppilaat). Työelämäpainotteisen oppimisen on todettu olevan joustava koulutusmuoto. Alkukartoituksista nousee esille seuraavia tarpeita oppilaitoksen näkökulmasta:
  • Oppilas- ja ryhmäkohtaisen työssäoppimisen kehittäminen
  • Optimaalisen opintopolun rakentaminen ja opintojen loppuun saattaminen
  • Vaihtoehtoisten opiskelutapojen löytäminen (käytännönläheisyys, toiminnallinen opetus, työn oppiminen tekemällä)
  • Perinteinen ammatillinen koulutusmalli sisältää omat rajoituksensa
  • Uudenlaisten työssäoppimisympäristöjen käyttöönotto
  • Keskeytysten vähentäminen ja läpäisyasteen parantaminen
  • Mahdollisuus tarjota opiskelumuoto jo opiskelun keskeyttäneille
  • Opettajille työelämäsuhteiden tiivistäminen
  • Opettajien ammatillisen osaamisen vahvistaminen
  • Ohjausmenetelmien kehittäminen
  • Työelämälähtöisyyden parantaminen ja monipuolistaminen
  • Työssäoppimisen toteutuksen laadun parantaminen
  • Sidosryhmäyhteistyön parantaminen
  • Tiedon saaminen alueen työvoimatarpeista
  • Tutkintokohtaisten opetussuunnitelmien uudistamistyö
  • Opettajien osallistuminen työpaikalla tapahtuvaan opiskelun suunnitteluun, ohjaamiseen ja toteuttamiseen
  • Opettajien asenteisiin vaikuttaminen laajennettua työssäoppimista kohtaan.


Paluu Sisällys-sivulle